Alkutervehdys

 Hei, 

ja tervetuloa lukemaan 100 tapaa tappaa mehiläisiä -blogiani. Olen ollut intohimoinen mehiläistarhaaja jo yli kymmenen vuotta ja tarhannut mehiläisiä myös ammatikseni yrittäjänä. Alkutaipaleeni ei ollut helppo. Alan kirjallisuus ja koulutus tarjosivat hyvät peruseväät ja tee-näin-ohjeet, mutta jokainen, joka on itse tarhannut mehiläisiä tietää, että ne riittävät vain alkuun. Katsos, jokainen mehiläispesä on erilainen. Pesällä on oma luonteensa, omat tarpeensa ja etenkin oma tahtonsa. Myös jokainen tarhapaikka on erilainen. Niissä esimerkiksi tuuli, aurinko, maastoerot ja liikenne vaikuttavat mehiläispesien elämään. Suomen sääolosuhteet myös vaihtelevat vuosittain paljon. Esimerkiksi lumen määrä talvisin ei valitettavasti ole vakiintunut sellaiseksi, että sen voisi varmuudella ennakoida. Sitä tulee ehkä pari metriä, tai sitten ei ollenkaan.

Ehkä juuri toiminnan vaihtelevuuden takia kaikilla mehiläistarhaajilla tuntuu olevan omat tekniikkansa ja innovaationsa pesien hoitamiseen. Näin on käynyt myös omalla kohdallani ja käytäntö on opettanut sen vuoksi yhtä ja toista. Kyse on siitä parhaasta tiedosta, jota ei löydy alan oppikirjoista. Tiedosta, jonka alan ammattilaiset usein vievät kanssaan hautaan. Eivät kuitenkaan siksi, että he eivät haluaisi kertoa sitä tai salailisivat muilta jotakin, päinvastoin. Itseasiassa lähes kaikki tapaamani vanhan kansan ammattilaiset juttelevat erittäin mielellään oivalluksistaan ja mehiläistarhausalan kiemuroista. He suorastaan riemastuvat, kun huomaavat jonkun vielä kiinnostuvan puhumaan pörriäisistä ja jakavat mielellään tietojansa eteenpäin. Useiden kymmenien vuosien kokemuksen jälkeen pari perusjuttua ja vanhaa kikkaa saattaa kuitenkin jäädä sanomatta. Harmillista kyllä, juuri nuo sanomatta jääneet jutut ovat maksaneet myös omalla kohdallani monen mehiläisen hengen.

Mehiläistarhaus on hieno ala. Se on yhtä aito, kaunis ja raadollinen kuin luonto itse, jossa mehiläiset ja sääolosuhteet kouluttavat tarhaajaansa joko kasvamaan tai kuolemaan. Jos siis odotat lukevasi täällä vain auringonpaisteesta, pörriäisistä ja päivänkakkaroista, olet pahasti erehtynyt. Tämä blogi kertoo intohimostani mehiläistarhaukseen ja keskittyy tarjoamaan kahta asiaa: Todellisia kuvauksia mehiläistarhauksen arkielämästä ja etenkin, poikkeuksena valtavirrasta, ”älä-sinä-sitten-tee-näin” ohjeita kaikille alasta kiinnostuneille. Tämä sen vuoksi, että en koskaan toivoisi yhdenkään mehiläisen kuolevan. Kuten tulet lukemaan, mehiläiskuolemat kuitenkin ovat valitettavasti pakollinen osa mehiläistarhausta. Sanonkin siksi, että en koskaan toivoisi yhdenkään mehiläisen kuolevan turhaan. Sen vuoksi kirjoitan sinulle sata tapaa, joilla voi tappaa mehiläisiä.