Alkutervehdys
Hei,
ja tervetuloa lukemaan 100 tapaa tappaa mehiläisiä -blogiani. Olen ollut intohimoinen mehiläistarhaaja jo yli kymmenen vuotta ja tarhannut mehiläisiä myös ammatikseni yrittäjänä. Alkutaipaleeni ei ollut helppo. Alan kirjallisuus ja koulutus tarjosivat hyvät peruseväät ja tee-näin-ohjeet, mutta jokainen, joka on itse tarhannut mehiläisiä tietää, että ne riittävät vain alkuun. Katsos, jokainen mehiläispesä on erilainen. Pesällä on oma luonteensa, omat tarpeensa ja etenkin oma tahtonsa. Myös jokainen tarhapaikka on erilainen. Niissä esimerkiksi tuuli, aurinko, maastoerot ja liikenne vaikuttavat mehiläispesien elämään. Suomen sääolosuhteet myös vaihtelevat vuosittain paljon. Esimerkiksi lumen määrä talvisin ei valitettavasti ole vakiintunut sellaiseksi, että sen voisi varmuudella ennakoida. Sitä tulee ehkä pari metriä, tai sitten ei ollenkaan.
Ehkä juuri toiminnan vaihtelevuuden takia kaikilla mehiläistarhaajilla tuntuu olevan omat tekniikkansa ja innovaationsa pesien hoitamiseen. Näin on käynyt myös omalla kohdallani ja käytäntö on opettanut sen vuoksi yhtä ja toista. Kyse on siitä parhaasta tiedosta, jota ei löydy alan oppikirjoista. Tiedosta, jonka alan ammattilaiset usein vievät kanssaan hautaan. Eivät kuitenkaan siksi, että he eivät haluaisi kertoa sitä tai salailisivat muilta jotakin, päinvastoin. Itseasiassa lähes kaikki tapaamani vanhan kansan ammattilaiset juttelevat erittäin mielellään oivalluksistaan ja mehiläistarhausalan kiemuroista. He suorastaan riemastuvat, kun huomaavat jonkun vielä kiinnostuvan puhumaan pörriäisistä ja jakavat mielellään tietojansa eteenpäin. Useiden kymmenien vuosien kokemuksen jälkeen pari perusjuttua ja vanhaa kikkaa saattaa kuitenkin jäädä sanomatta. Harmillista kyllä, juuri nuo sanomatta jääneet jutut ovat maksaneet myös omalla kohdallani monen mehiläisen hengen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Hunajaiset kiitokset kommenteistasi. Kiinnostuksesi auttaa blogiani saavuttamaan näkyvyyttä ja edistää siten mehiläisalan kehittymistä.
-Mehiläistarhaaja-